Kulttuuritalon
historiaa

Lähtökohta

Kulttuuritalon suunnittelu alkoi vuonna 1944. Työväenliikkeellä oli vahvat jo 1800-luvulla alkaneet perinteet kulttuuriharrastusten, erityisesti musiikin ja teatterin parissa. Harrastuksiin tarvittiin kasvavissa määrin lisää toimitiloja. Myös kokous- ja juhlahuoneista oli puutetta. Kulttuurityö ry teki elokuussa 1951 lopullisen päätöksen Kulttuuritalon rakentamisesta ja projektin toteuttajaksi perustettiin Helsingin Kulttuuritalo Oy.

Kun Kulttuuritalolle löytyi sopiva tontti Sturenkatu 4:sta, pyysi rakennustoimikunnan puheenjohtaja, ministeri Matti Janhunen (SKP) Alvar Aaltoa tekemään rakennuksen piirustukset. Legendan mukaan Aalto piirsi ensimmäisen luonnoksensa Klubi-askin kanteen. Viralliset luonnokset hän jätti rakennustoimikunnalle tammikuussa 1953. Vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi rakentamisen aloittamista jouduttiin kuitenkin lykkäämään kahdella vuodella.

Kultsan rakentajia

Legendan mukaan Alvar Aalto piirsi Kulttuuritalon ensimmäisen luonnoksen klubiaskin kanteen.

Kultsan rakentajia

Rakentaminen

Kulttuuritalon rakentaminen oli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) ja useiden vasemmistolaisten järjestöjen suuri yhteistyöprojekti. Rakennustöiden kustannusarvio oli 350 miljoonaa markkaa, mutta budjetti kohosi lopulta 480 miljoonaan markkaan. Rakennus oli pääasiallisesti SKP:n rahoittama. Suomen valtio tai Helsingin kaupunki ei myöntänyt hankkeeseen suoraa tukea. Sen sijaan pieniä lahjoituksia saatiin Neuvostoliitosta ja muista sosialistisista maista.

Kulttuuritalon louhintatyöt alkoivat talvella 1955. Kalliota louhittiin yli 30000 kuutiometriä ja talon peruskivi muurattiin saman vuoden syksyllä. Työt tehtiin suurelta osin talkoovoimin, työväenliikkeen henki oli vahva. Hankkeeseen osallistui yli 5000 talkoolaista, jotka tekivät yhteensä 130000 työtuntia.

Kultsan rakentajia
Kansalliset Painikilpailut Kulttuuritalolla

Talon toimintaa vuosien varrelta

Kulttuuritalo vihittiin käyttöön 1958. Kulttuurityö ry alkoi organisoida talon toimintaa, harrastus- ja ohjelmatoiminnan järjestämistä ja talon vuokraamista muille. Konserttisalin käyttöönottoon panostettiin sekä tuottamalla itse tapahtumia ja konsertteja että vuokraamalla taloa eri tahoille.

Kulttuuritalon valmistuttua järjestettiin kolme koekonserttia, joihin kutsuttiin akustiikan asiantuntijoita havainnoimaan salin akustisia ominaisuuksia mahdollisia parannuksia varten. Ensimmäisessä koekonsertissa 24.5.1957 esiintyi Radion sinfoniaorkesteri kapellimestari Nils-Erik Fougstedtin johdolla. Koesoitoissa sali todettiin erinomaiseksi ja sen akustiikkaa pidettiin Helsingin parhaana. Kulttuuritalo ja sen akustiikka saivat ylistäviä arvosanoja kriitikoiden lisäksi sekä kotimaiselta että kansainväliseltä musiikkiväeltä.

Kulttuuritalon ohjelmisto oli alusta alkaen huippulaatuista. Ensimmäisenä vuonna talossa esiintyivät mm. Georg Ots, Kansallisoopperan baletti, Leningradin baletti ja 110-henkinenBukarestin filharmoninen orkesteri. Kulttuuritalo tarjosi konserttien lisäksi myös vilkasta kerhotoimintaa erityisesti varhaisnuorille. Aikuisille suunnatusta kerhoista erityisesti kuvataidepiiri ja shakkikerho olivat suosittuja. Myös voimistelu, teatteri ja erilaiset lauluryhmät vakiinnuttivat paikkansa Kultsan ydinaktiviteettien joukossa.

Poliittista saartoa

Hyvät suhteet ja kulttuuriyhteydet Neuvostoliittoon olivat tärkeitä Kulttuuritalon toiminnalle. Tämän vuoksi Sirppiliiteriksikin kutsuttu talo jakoi alkuaikoina mielipiteitä. Osa taitelijoista piti paikkaa toisena kotinaan kun taas osa ei uskaltanut tulla esiintymään poliittisen leiman pelossa. Tämän vuoksi erityisesti klassisen musiikin konsertteja järjestettiin huomattavasti odotuksia vähemmän. Yleisradion ja Helsingin kaupungin musiikkilautakunnat tekivät kielteiset päätökset konserttisalin käytöstä. Kulttuuritalon omassa piirissä päätöksiä pidettiin poliittisena saartona ja boikottina.

Kansalliset Painikilpailut Kulttuuritalolla

”Te ette pääse sisään” tokaisi ovensuulla ”kerberos” tosi tylysti osoittaen sormellaan minua. Hän ei suostunut kertomaan syytä päätökseensä. Hänen päätös oli lopullinen. Tämän episodin jälkeen en ole koskaan tehnyt uutta yritystä tutustua tähän Aallon rakennukseen, enkä tule tutustumaankaan. Minulle riitti tuo yksi yritys. Vieläkin, 50 vuotta myöhemmin, Kulttuuritalon ohi ajaessani selkäkarvani nousevat pystyyn heti talon nähdessäni.

-
Reijo Marttinen

Kulttuuritalo-HANNU-RYTKY-S-12

Yleisradio ja muita vuokralaisia

Yleisradiosta odotettiin Kulttuuritalolle kiinteää vuokralaista jo heti alkuun, mutta sopimukseen päästiin kuitenkin vasta vuonna 1963. Tämän myötä Yle alkoi teettää suurimman osan äänityksistään Kulttuuritalon isossa salissa. Äänitysten lisäksi Radion sinfoniaorkesteri siirsi talolle myös harjoituksensa ja aloitti säännölliset konserttinsa siellä 1965.

Kulttuuritalon pienempään saliin perustettiin elokuvateatteri, Bio Alppi, joka vuonna 1963 uudistettiin 200-paikkaiseksi Alppi-saliksi. Remontoituun saliin muutti aluksi isomman salin puolella toiminut levy-yhtiö Scandian studio. Alppi-studioksi nimetyssä äänityspaikassa taltioivat legendaarisia levytyksiään mm. Olavi Virta, Hector ja Kirka. Scandian perinteitä jatkanut Finnlevy oli pienen salin päävuokralaisena vuoteen 1976, jolloin Alppi-saliin palasi elokuvateatteri.

Myös ison salin toistuvasti täyttänyt Operettiteatteri kotiutui 1959 Kulttuuritaloon, jossa viihtyi aina 1990-luvulle asti.

Kulttuuritalon ensimmäisen sinfoniakonsertin ohjelma

Tanssien ulos taloushuolista

Taloudelliset huolet alkoivat vaivata Kulttuurityö ry:n väkeä pian alkuinnostuksen jälkeen. Kulttuuritalo Oy:lla oli kaikki lainat ja se omisti kiinteistöt. Kulttuurityö ry:n piti hankkia raha, jota osakeyhtiö tarvitsi. Velat saatiin maksettua pääasiassa järjestämällä talkoopohjaisia tansseja kolmesti viikossa.

Tanssien järjestäminen aiheutti ristiriitaista suhtautumista kulttuuriväen keskuudessa. Parhaimmillaan jopa neljä tuhatta henkeä viikossa keränneet tanssit vakiinnuttivat kuitenkin asemansa ja niistä muodostui tärkeä tulonlähde.

KULTin avajaiset 16.2.2024

Pop ja rock

Nuoremman sukupolven kotimaiset pop- ja rock-muusikot eivät kokeneet Kulttuuritalon poliittista painolastia ongelmakseen, vaan esiintyivät siellä mielellään. Rytmi Musiikki Oy:n Paavo ja Antti Einiö alkoivat järjestää salissa konsertteja ja toivat Kulttuuritalolle myös useita maailmanluokan tähtiesiintyjiä. Kulttuuritalo muistetaan erityisesti lukuisien jazzlegendojen keikoista. 1960-luvulla salissa esiintyivät mm. Ella Fitzgerald, John Coltrane, Miles Davis, Thelonius Monk sekä omia orkestereitaan johtaneet Duke Ellington ja Quincy Jones. Vuodesta 1967 Kultsalla alkoi esiintyä merkittävissä määrin myös populaarimusiikin kansainvälisiä tähtinimiä. Unohtumattomia keikkoja soittivat mm. Jimi Hendrix, Led Zeppelin ja Cream.

Ihanin muisto on 9.9.1961 jolloin ensikertaa katseet kohtasivat tanssin pyörteissä Kulttuuritalon parketilla ja mikä parasta, tanssimme jatkuu edelleen…

– Maila Tuhkanen

Kulttuuritalon sali. Kuva: Hannu Rytky

Talon toimintaa 60- ja 70-luvuilla

1960-luvulla nuorison radikalisoitumisen myötä Kulttuuritalolla alkoi toistuvasti esiintyä nuorison arvostamia musiikki- ja teatterialan tekijöitä kuten M.A.Numminen, Otto Donner ja Kalle Holmberg. Vaikka talolla oli edelleen vahvat SKP:n ja työväenliikkeen poliittiset sidokset, alkoi myös oikeistolaisten perheiden nuoret viihtyä siellä. Asenteet ja yhteiskunta muuttuivat.

1960-luvun jälkipuoliskolla talolle etsittiin uudenlaisia toiminta- ja taidemuotoja. Myötämielisesti ja rohkaisevasti kokeiluihin suhtautuneen talon suojiin löysi tiensä myös underground, joka aika ajoin herätti myös poliisin mielenkiinnon.

Kulttuuritalo toimi vuonna 1968 ensimmäistä kertaa järjestettyjen Helsingin Juhlaviikkojen päänäyttämönä. Vaikka Finlandia-talon valmistuttua vuonna 1971 osa Juhlaviikkojen tapahtumista ja RSO:n konserteista siirtyi uuteen rakennukseen, Kulttuuritalo säilyi kuitenkin aktiivisena rock-, pop- ja jazz-musiikin esiintymisareenana. Aikakauden tärkeimpien ulkomaalaisten vieraiden joukkoon kuuluivat mm. Frank Zappa (1977), Jethro Tull (1970) ja Queen (1974).

1960-luvulla Kulttuuritalossa työskenteli vakituisesti noin 40 henkeä, joiden apuna oli tarvittaessa noin 100 talkootyöläistä. Kulttuuritalo oli 1970-luvun alkuvuosina suosittu myös juhlien ja erilaisten kokousten pitopaikkana. Kultsalla saattoi yhden vuoden aikana olla Yleisradion ja RSO:n päiväkäytön lisäksi lähes 350 eri tilaisuutta. Tapahtumien kirjo sisälsi musiikin ja teatterin lisäksi muun muassa urheilukilpailuja sekä lasten ja vanhusten tilaisuuksia.

1970-luvun loppuvuosina Kulttuuritalon käyttöaste laski kuitenkin merkittävästi. 1980-luvun alussa pääsalissa järjestettiin vuosittain kymmenen juhla- ja teatteriesityksen lisäksi vain viitisenkymmentä konserttia. Talon toimitusjohtajat vaihtuivat tiheään.

Populaarimusiikin konserttien rooli säilyi kuitenkin merkittävänä. 1980-luvun alkuvuosien esiintyjiin kuuluivat mm. Jose Feliciano ja Eino Grön. Erityisesti nuoremman polven makuun olivat Duran Duranin, Dingon ja Hanoi Rocksin keikat. Klassisen musiikin konserteista vastasivat RSO:n lisäksi mm. Kansallisooppera ja Helsingin kaupunginorkesteri.

Talousongelmia ja omistajavaihdoksia

1970-luvun lopulla alkoi ilmaantua taloushuolia. Tanssien suosio laski vuosi vuodelta eikä uusia tulolähteitä löytynyt. Uusiin haasteisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin pyrittiin vastaamaan organisoimalla toimintaa uudelleen. Ravintolapalvelut ulkoistettiin ja talon vuokraustoiminta ja ylläpito siirrettiin kokonaisuudessaan Kulttuuritalo Oy:lle.

1980-luvun lopulla, kun lähes kaikki velat oli saati maksettua, Kulttuuritalo oy kiinnitti Kulttuurityö ry:n hankkimia varoja muun Suomen kulttuuritalojen kunnostamiseen. SKP:n konkurssin ja 1990-luvun alun laman takia kiinnitykset kuitenkin kostautuivat. Kulttuuritalo haettiin konkurssiin syksyllä 1991 ja pakkohuutokaupattiin vuonna 1994. Muiden ostajien puutteessa talo myytiin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalille nimellisellä 26 miljoonan markan summalla. Toimitusjohtajaa ja myyntipäällikköä lukuun ottamatta Kulttuuritalon koko henkilökunta irtisanottiin. Kulttuuritalo päätyi Arsenalin kautta Kapiteelille ja valtiovarainministeriön alaiselle Senaatti-kiinteistöille.

Vaikeista ajoista huolimatta talo pysyi aktiivisena koko ajan. Tasokkaita konsertteja ja muita suuria tilaisuuksia järjestettiin viikoittain.

Nykyaika

Konkurssin ja omistajavaihdosten jälkeen Kulttuuritaloa alettiin johtaa voiton tuottoon pyrkivän markkinatalouden periaatteiden mukaisesti. Kulttuuritalo ei tuottanut enää itse tapahtumia. Resurssit karsittiin mahdollisimman pieniksi ja talon palveluja tuottavaa alihankkijaverkostoa pyöritettiin kahden hengen henkilökunnalla. Sekä suomalaisten että ulkomaalaisten esiintyjien määrä säilyi Kultsalla edelleen merkittävänä. Aikakauden huomattavimpiin kansainvälisiin vieraisiin kuuluivat mm. metallibändit Faith No More ja Slayer sekä Kauniit ja rohkeat -show. Kulttuuritalon aktiviteettia lisäsivät myös Teatterikorkeakoulu, joka muutti taloon 1992 ja Museoviraston Rakennushistorian osasto, joka muutti vuonna 2000.

Nykyään Kulttuuritalo ei itse tuota tapahtumia, vaan tapahtumajärjestäjät vuokraavat talon tiloja. Ohjelmatuotannon lisäksi myös muun muassa huolto-, siivous- ja tapahtumatoiminnan tekniset palvelut vuokrataan ulkopuolelta. Useiden eri vaiheiden ja vaikeuksienkin läpi kulkenut Kulttuuritalo on onnistunut säilyttämään monipuolisen ja mielenkiintoisen kulttuuritarjontansa ja persoonallisen tunnelmansa.

Keikka Kulttuuritalolla. Kuva: Siiri Halko
Kulttuuritalon julkisivua. Kuva: Hannu Rytky

Alvar Aallon arkkitehtuuria

Kulttuuritalo on Alvar Aallon ensimmäinen Helsinkiin suunnittelema julkinen rakennus. Se kuuluu Aallon punatiilikauteen, joka ajoittui 1940-luvulta 1960-luvun alkupuolelle. Talon arkkitehtuuriin on vaikuttanut sen sijainti. Talo sijaitsee luonnon ja liikenteen välimaastossa kallioisen Alppiharjun ja vilkkaasti liikennöidyn Sturenkadun välissä. Orgaaninen ja rationaalinen muoto yhdistyvät Kulttuuritalon arkkitehtuurissa sijainnin elementtejä myötäillen.

Kokonaispinta-alaltaan 9654 neliömetrisen (ja tilavuudeltaan 47420 kuutiometriä) Kulttuuritalon toiminnot on sijoiteltu kolmeen selkeästi erilaiseen ja eritoimintaiseen osaan. Saliosassa on suuri konserttisali, pienempi teatterisali oheistiloineen, ravintola sekä huolto- ja varastotiloja. Keskimmäisessä osassa sijaitsevat ravintolan keittiötilat, luentosali, arkistotilat, kirjasto ja aula. Toimisto-osassa on kaksi toimistokerrosta ja neuvotteluhuoneita.

Kokonaisuutta hallitsee Aalto-saliksi nimetty konserttisali, jonka vapaa viuhkamainen muoto tekee siitä intiimin. Vuosien 1990-1991 remontti, jossa uusittiin perusteellisesti talon toimistosiipi ja ravintolatilat, koski hieman myös isoa salia muuttaen sen istumapaikkaluvun 1403 paikkaan. Nykyään Aalto-salissa on yhteensä 1452 istumapaikkaa.

Kulttuuritalon julkisivua hallitsee kaksi materiaalia. Toimisto-osan julkisivu on detaljoitua kuparia. Konserttisalisiiven materiaaliksi valittiin Aallon suunnittelema punatiili, jonka kiilamainen muoto mahdollisti kaarimaisen julkisivun.

Kulttuuritalo on valmistumisestaan lähtien ollut kansainvälisesti arvostettu arkkitehtuurikohde, joka on vetänyt matkailijoita maailman joka puolelta. Kulttuuritalo suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1989. Suojelupäätöksellä suojeltiin poikkeuksellisesti myös talon toiminta ja salien julkinen käyttö.

Kuva; Hannu Rytky